Kriisi eli trauma

Kriisi ei ole sairautta, josta pitää parantua. Kriisin läpi on kuljettava. Se haastaa ja samalla pakottaa meidät etsimään uutta luovuutta ja viisautta. Tällöin omat selviytymiskeinot eivät riitä. Ellei pääse eteen päin ja jää kiinni johonkin tapahtumaan, silloin tarvitsee apua yli pääsemiseen.

Trauma on henkinen tai  ruumiillinen vaurio. Se voi tulla äkillisesti tai kehittyä vähitellen. Tämä seurausta kokemuksesta, johon voi liittyä; kuolema tai vakava loukkaantuminen, oman fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen, kokemus hengenvaarasta, voimakasta pelon tai avuttomuuden tunnetta, hallitsemattomuuden tai ylivoimaisuuden kokemus, ihmisen omien voimavarojen ylittäminen. Se siis horjuttaa tunnetta elämän turvallisuudesta, hallinnasta tai suunnasta.

Kehossa tapahtuu tällöin aivojen etuotsalohkon ohjaamien impulssien toiminnan hidastumista ja hormonit katkaisevat kivun tunteen tajuamisen. Nämä aiheuttavat, että ihmisen havainnot traumaattisesta tilanteesta vääristyy, aika käsitys puuttuu, ympäristön havainnointi ei ole enää normaalia ja jo pienikin yksityiskohta muodostuu ainoaksi muisti kuvaksi. Samalla aivojen muistitallennus vähenee. Erilaiset muistikuvat eivät enää jäsenny eikä tallennu samalla tavalla kuin normaalit muistot. Trauma muistot ei muutu pitkän ajan kuluessa. Ne eivät ole tahdonalaisesti palautettavissa. 

Muistot heräävät trikkereiden vaikutuksesta (aistit, flashback). Ainoa havainto voikin olla hälytys tilan laukeaminen, aivan kuin kaikki tapahtuisi uudelleen. Traumatisoitunut elää tapahtumaa uudelleen, vaikka todellinen uhka onkin jo ohitse. Keho reagoi kuin uhkaava tilanne olisi edelleen läsnä ja muistuttaa asiasta. Kokemus rikkoo ihmisen perustuvallisuuden tunnetta ja luottamusta toisiin ihmisiin. 

Elämä rakentuu vähitellen, uudella tavalla.

TARU valmentajasi